Blah.

Pientä tilannekatsausta tähän näin:

Viime aikoina en ole
- lukenut pääsykokeisiin (PAHA PAHA).
- kuntoillut.
- edes aloittanut yhtä rästiin jäänyttä tehtävääni, joka pitäisi palauttaa tämän viikon aikana. Iik vaan.

vaan olen
- ollut töissä.
- laiskotellut kaiken vapaa-aikani mm. katsomalla Australian huippareita ja muuta yhtä laadukasta lenkkeilynpakoiluun sopivaa scheibaa.
- tuhlannut ansiokkaasti tienaamani roposet mm. näihin Andiamon kopsuttimiin, tosin mustina. Pähkäilin kauan, minkälaiset kengät hankin lakkiaisjuhliini ja lopulta päädyin näihin. Nämä ovat kuitenkin sopivan yksinkertaiset ja kauniin malliset, plus rakastan tuota korkoa <3

- ostostelun vastapainoksi syönyt ylettömiä määriä jäätelöä. Esimerkki tältä päivältä; kiskoimme kaverini kanssa kahteen pekkaan tuollaisen Daim-jäätelölaatikon (tuota määrää ei todellakaan mikään purkki kuvaa 8--D). Oli ihana sää ja parvekkeelleni paistoi aurinko erittäin mellevästi. Eli oli mitä parahimmat olosuhteet jäätelönsyönnille!- luukuttanut Reginaa ja PMMP:tä yhä vain kasvavalla tarmolla ja innostuksella.

- hermoillut autokoulun 2-vaihetta. Huomenna olisi arvioiva ajo ja 15. päivä liukkaiden harjoitukset radalla :<< Voikohan ne pakottaa ottamaan lisätunteja, jos osoittaudun ihan tumpeloksi ja suureksi vaaraksi muulle liikenteelle? Oma vikahan se on, kun ei ole harjoitellut ajamista niin paljon kuin olisi voinut (lue: olen ajanut ajokortin saamisen jälkeen vain 3 kertaa ihan tuolla keskustassa, hmm). Ehkä käy mäihä ja opettaja ajattaa minua joissain mukavan rauhallisissa kaupunginosissa..

kengät

jätski

Remu, Farrah ja Flaming Katie

Tein eilen hykerryttävän löydön kirjastosta, Tähdet arkilla-kirjan, jossa esitellään joskus muinoin Apu-lehdessä ilmestyneitä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja. Äitini oli lapsena innokas juuri näiden paperinukkien keräilijä, ja muutama niistä on säilynyt perintönä minullekin :) Voisin harkita tätä kirjaa mahdollisena äitienpäivälahjana, saisi äitikin kunnolla nostalgioida (ah tätä suomen kieltä!) ja nauttia näistä söpöistä kuvista.

Minulle muistoja herättivät alla olevat Monica Aspelund (tuo vaalea) ja Tuulikki Eloranta (tuo tumma), näillä on tullut leikittyä useat tovit! Monica on yhä kotona tallessa, mutta Tuulikkia ei ole näkynyt, on tainnut mennä niin repaleiseen kuntoon, että on päässyt paperinukkien taivaaseen jo aikoja sitten 8--( Lisäksi minulla oli jokin miesnukke, joka oli äidin mukaan Ile Kallio, en ainakaan tuosta kirjasta löytänyt sen kuvaa. Hmm.

Sitten toisiin aiheisiin. Pääsiäisloma alkaa ja minä menin ostamaan itselleni kukan, vaikka olen lähdössä neljäksi päiväksi muihin maisemiin! Tulilatva aka enkkunimeltään Flaming Katie ja vieläpä noin aurinkoisen värinen ^___^ Nuupahtavatkohan nuo äkkiä vai pitääkö minun palkata kukkienkastelija?

np. ABBA - Lay all your love on me

Hopsan

Onpa taas tullut kirjoiteltua not. Viime päivien saavutuksiksi voisin sanoa juoksuharrastuksen aloittamisen (ei tässä silti millekään maratonille treenata vaan omaksi iloksi jolkotellaan) ja pääsykoekirjatkin on suht onnistuneesti korkattu. Tämä päivä kului mukavassa tyttöseurassa, lähinnä nyt vaan juoruiltiin ja mässättiin kaikkea epäterveellisyyksiä.

Lisäksi olen rakastunut! Palavien tunteideni kohteena tosin on PMMP:n uusin albumi Veden varaan. Pemujen kansigrafiikkakin on aina yhtä onnistunutta ja ihailemisen arvoista, kuten musiikki ja lyriikatkin.



Ylppäreiden alustavat tuloksetkin on selvillä, mitään suuria pettymyksiä ei tullut vaan oikeastaan kaikki aineet menivät ihan suunnitelmien mukaan 8--) Äikkä vaan jännittää karmeasti, noista sensoreista kun ei koskaan tiedä! Kuitenkin minun kohdalleni osuu joku tiukkis-sensori, joka ei tykkää esseestäni pätkääkään.

Mekkoasiakin on onneksi nyt lutviutunut paremmin kuin hyvin, saan sittenkin sen unelmieni mekon. Äiti hoputtaa, että pitäisi alkaa jo juhlia suunnittelemaan, mutta itse en jaksa vielä vouhottaa jostain kakuista ja muista tarjottavista. Nämä kaksi kuukautta menevät kyllä varmasti tosi äkkiä, että toivottavasti herään jossain välissä ja muistan esim. lähettää kutsut! Nyt kuitenkin keskityn rentoon ja laiskaan elämään. Välillä aukaisen pääsykoekirjoja rauhoittaakseni omaatuntoani, mutta pääasiassa taitaa mennä tyhjäntoimittamisessa tämä kevät.


kuva

Ulinaa ja volinaa

Ihana yo-mekkoni tuli tänään.. Huono vain, että se ei sittenkään sopinut päälleni, vyötäröltä istui aivan täydellisesti, mutta vetskari ei mennyt enää selästä kiinni. Nyt kieriskelen täällä aivan epätoivon partaalla, lähetin juuri ko. mekkofirmaan postia ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että vaihto isompaan kokoon onnistuisi.

Mekko itsessään oli tietenkin vähän ruttuinen postimatkan jäljiltä, ja helma vähemmän pöyheä kuin kuvassa (mutta se korjaantuu toki tyllihameella). Väri on yhä aivan ihana ja tykkään tuosta tahallisesta ryppyisyydestä. Voi huokaus. Miksi pitääkin omistaa näin epämääräisen muotoinen X-vartalo..

Matkakuumetta

Aina silloin tällöin se iskee minuunkin, hirmuinen matkakuume, jolloin ihminen ei voi muuta kuin tönöttää tietokoneella selaten matkailusivustoja, majoitussuosituksia, nähtävyysneuvoja ja ennen kaikkea kuvia mahdollisista matkakohteista. Jossain vaiheessa totuus iskee päin kasvoja ja tajuan, ettei tällä budjetilla lähdetä yhtään mihinkään vielä vähään aikaan. Tänäkin aamuna tulin vain pahalle tuulelle tuon asian takia ja vänisin tietokoneelleni ja jogurttipurkille, miten elämä on niin epäreilua.




Koska olen vähän tylsä ja tämmöinen historianörde, googlasin hienoja kuveja hakusanalla old town. Vanhoissa kaupunginosissa on sitä jotain, mikä saa historiallisromanttisen mielikuvitukseni laukkaamaan ja sydämeni suorastaan väräjämään.



Löytyihän oma rakas Skotlantinikin sieltä, tämä on Edinburghista. "Asuin" 5 viikkoa Glasgow'ssa tässä eräänä loppusyksynä (ei ehkä mikään otollisin matkailuaika kun vettä satoi n. 4/5 reissusta) ja lähiympäristöäkin tuli hartaasti koluttua. Tutuksi tuli mm. Edinburgh, Fort William ja Loch Lomond. Skotlantiin palaan kyllä vielä toistekin! Varsinkin tarkempi tutustuminen ylämaihin houkuttelisi.

Rakastan tuollaisia värikkäitä taloja vierivieressä :> Tuo kuva oli muistaakseni Riikasta.

Tämänkin kuvan valitsin pitkälti tuon vaaleanpunaisen julkisivun ja kellotornin ansiosta. Tämä on Prahasta, jonne kyllä aion nokkani suunnata vielä jonain päivänä.

Olen kyllä tosi pahis, kun en koskaan muista ottaa linkkejä ylös kun googlaan noita kuvia :(

Np. Regina- Terveiset päiväntasaajalta

Harmaa lattia, keltaiset seinät ja katto.

Kaunis kaunis keskiviikko, ei tietoakaan keljutuksesta. Olen jopa harrastanut jonkun verran amatöörimäistä valokuvausta, wow.


Jollain tasolla tykkään keväästä ihan hulluna, ja toisaalta en tykkää sitten pätkääkään.

Cityjänes, I suppose?

Tänään olen lukenut Eeva Kilven runoja, hän on ehdoton lempparirunoilijani Aila Meriluodon lisäksi. Keväät ja syksyt ovat runojen lukemisen aikaa, ja nimenomaan suomalaisten runoilijoiden. En ole itseasiassa tainnut kertaakaan lukea kenenkään ulkomaalaisen runoja :0 Suomi on joka tapauksessa hurjan nätti kieli, ja rakastan erilaisia sanaväännöksiä ja -leikkejä.

Käväisinpä ulkonakin. Kuva on otettu kauppareissulta, kävin ostamassa leivinpaperia, joka tietenkin osoitti loppumisen merkkejä (jäljellä n. 10cm pätkä) kun aioin leipoa leipää. Kävin myös pitkällä kävelylenkillä tässä iltapäivällä, hengittelin kevätilmaa ja ihailin auringonpaisteessa pönöttäviä taloja. Tykkään taloista, varsinkin sotien jälkeen rakennetuista omakotitaloista, joissa vain on sitä jotain. Vielä ala- ja yläasteella ollessani jopa haaveilin arkkitehdin urasta, onneksi tulin järkiini. Ei tällä matikalla ja fysiikalla plus olemattomalla avaruudellisella hahmotuskyvyllä aleta tosissaan suunnittelemaan taloja :--)

Tänään oli ilmiselvä onnellisuuspäivä. Olo on huomattavasti parempi kuin vähään aikaan, en tiedä johtuuko se sitten kirjoitusten loppumisesta vai mistä, mutta on taas helppo hengittää ja vain olla. Elää slow-vaihteella. Onnellisuuspuuskassani soitin myös mummilleni, luultavasti piristin hänenkin päiväänsä vähän.

Onnellisen päivän kruunaa ehdottomasti lämmin kaakao ja Reginan Puutarhatrilogia-albumi, jonka sain vasta pari päivää sitten omakseni. Kaverini aina moittivat Iisa Pykärin ääntä lähes sietämättömäksi, mutta mie tykkään ja paljon! Tältä uudelta albumilta Tapaa minut aamulla, Terveisiä päiväntasaajalta ja radiossakin jonkun verran soinut Saanko jäädä yöksi? ovat ehdottomia suosikkejani. Ai niin, ja Greyn anatomiakin tulee illalla! Ihana päivä tosiaan. Voikohan onneen tukehtua?

This is the last call.

Uskaltaisinkohan väittää, että ruotsin kirjoitukset menivät ehkä ihan ok.. :) No joka tapauksessa, ne olivat viimeiset kirjoitukseni, jos pääsen kaikista läpi niin tuskin alan enää syksyllä mitään korottamaan.

Olenkin pienen loman tarpeessa, olen aivan rättipoikki. Syynä tähän ei kuitenkaan ole ahkera ylppäreihinlukeminen, vaan vähän muut seikat. Muun muassa huonosti nukutut yöt, viime yönäkin meni luultavasti tunteja valvoessa ja kuunnellessa inhasti kipuilevaa olkapäätä.

Seuraavaksi sitä pitäisikin iskeä kyntensä mm. tämän näköiseen houkuttelevaan teokseen..

No ei, kivahan se on aloittaa pääsykokeisiin lukukin vihdoin ja viimein! Sattuu vaan olemaan pelkkää lukemista koko kevät ja se ehkä vähän puuduttaa. Mutta jospa sitä sitten pääsee syksyllä aloittamaan sellaisten opintojen parissa, jotka oikeasti ovat (sallikaa tämä ilmaus vaikka kyse on vain äidinkielestä ja kirjallisuudesta) intohimo. Uuh.

Alan pelottavalla tavalla tottua ylppärikokeiden vakiovaatteeseeni, eli kunnon lökärihousuihin. Hiihtelen niissä (ja lenkkareissa 8<) julkisilla paikoilla ilman nolostelun häivää, vaikka tiedän etteivät ne ole todellakaan mitkään upeat ilmestykset eivätkä imartele vartaloani millään lailla :D Kohta en osaa pukeutuakaan mihinkään muuhun. Apua. Ehkä panostan huomenna vähän ja laitan vaikka.. farkut! Saapa nähdä.

Karkkikauppa on paras ystävä.

Syön nykyään ihan hervottomasti karkkia. Pitäisi varmaan alkaa karkkilakkoon. Syömistapani ovat muutenkin vastoin kaikkia suosituksia, syön karmaisevan epäsäännöllisesti. Aamupalani on usein se päivän terveellisin ateria, mutta sitten voikin mennä pitkälle iltapäivään ennen kuin syön seuraavan kerran. Ja sitten se onkin jotain yhtä monimutkaista ja monipuolista kuin pinaattikeitto tai neljänviljanpuuro. Iltaisin sitten telkun ääressä on mukava mussuttaa jotain paahdettua ruisleipää, hedelmiä tai kuten usein käy: herkkuja. Ääk. Tarvin ruokaremontin. Hyvähän tässä on yrittää koittaa kuntoilla ja kiinteytyä kesää varten, kun ahtaa samalla joka ilta muutamat sata lisäkaloria sokerin ja lisäaineiden muodossa. Plus miinus nolla.

Ruotsin lukeminen on rehellisesti sanottuna vähän jäänyt. Olen mm. siivoillut ja lukenut Olemisen sietämätöntä keveyttä. Tänään sentään otin itseäni niskasta kiinni, ja opiskelin tehokkaasti sanajärjestystä, konjunktiota ja prepositioita. Vielä jos pari monistetta vilkaisisi niin saa piisata. Eli huomenna taas märisen tänne miten en osannut mitään kirjoituksissa :D No, sitä sattuu.

Välillä on todella puhdistavaa käydä syvällisiä ja analyyttisiä keskusteluja (vaikka näin messengerissäkin) läheisimpien ihmisten kanssa. Tulee sanottua paljon, mitä naamatusten ei ehkä tulisi sanottua. Minä kannatan suoraa puhetta, mutta kadun heti kun joku sitten loukkaantuu rakentavastakin palautteesta. Ei kannata olla liian herkkänahkainen minun seurassani :--) Inhoan hyssyttelyä, kyllä asiat pitää sanoa niin kuin ne on. Tiedän itsekin olevani vähän väliä varsin takakireä ja omat huonot puolet kieltävä turhanpäiväisistä asioista niuhottaja, mutta kestän kuulla sen enkä loukkaannu sanojalle ikihyviksi.

Nyt tää vois harkita vaikka pyjamaan sukeltamista.

Thöh luusheri.

Note to self: Älä vaan erehdy menemään Abitreenien keskustelupalstalle, tulet masentumaan for sure. Nyt tuntuu, että sössin sekä enkun että historian. "Hyvällä" tuurilla molemmista tulee M, mikä ei kyllä ollut ns. tilauksessa. Kiukuttelen itselleni huonosta (=keskinkertaisesta) yo-todistuksesta. En halua olla keskinkertainen. Sitä paitsi tuntuu, että jos meinaan päästä yliopistoon sisään saan lukea ihan hemmetisti pääsykokeisiin, koska tuskinpa todistukseni perusteella sinne pääsen. Dääm.

(Enkussa voisin yltää E:hen jos avot olisivat menneet täydellisesti ja aineesta reilut 90p. Ehkä. No, pessimisti ei ainakaan pety.)

Mitäpä muuta? Viikonloppuna olisi ankaraa bilett... ruotsin lukemista tiedossa. Oikeasti, nyt on lukea paukutettava ruotsia ihan kunnolla. Ei tästä tule muuten yhtään mitään.

Tänään on ollut vähän huono päivä. En usko perjantai 13. -karmaan, mutta tänään se kyllä sattui ns. kohilleen. Ehkä möngin heti nyt nukkumaan, niin se on pian ohi.

Np. SMG - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

koiruuskuva täältä: amerine.net

Flower hippie flower power.

Mistä oikein keksinkään näitä ilmiömäisiä otsikoita? Luovuuteni on verraton. Kävinpä vähän purkamassa ahdistustani, ja sen sijaan että olisin vaikka imuroinut tai lähtenyt lenkille, suuntasin nokkani kohti mälsän keväistä keskustaa. Kevät on aika ankeaa vielä silloin kun on lumet maassa ja aurinkoakaan ei näy. Vain ihanat kusiläntit koristavat lumen pintaa :&

Mutta eipä hätiä mitiä, kyllä se kesä vaan on tulossa kun tuli kahmittua suosikkiputiikistani hooämmältä yhtä sun toista vähän kesään viittaavaa! Kuten nämä aurinkolasit. Nämä jätän todenäköisesti autoon, ovat siten autoilulasini. Arvaa kuinka monesti sitä muistaa ottaa reissuun lähtiessä ne arskat mukaan? No ei monestikaan. Kätevämpää jättää jo valmiiksi yhdet arskat autoon aurinkoisia kelejä odottelemaan. (No on mulla nytkin autossa yhdet, mutta siskoni häpeää minua jos erehdyn laittamaan ne päähäni; ovat meinaan neonvihreillä paksuilla muovisangoilla varustetut ;D vuosikausia sitten Osuuspankista saadut.)

Myös kukka löytyi samasta puljusta, en ole vielä päättänyt tuleeko se keikkumaan rinnuksessani vai kenties hiuksissani.

Lisäksi tunsin vastustamatonta vetoa tummansiniseen somaan teeppariin, jossa on nappia ja nauhaa <3 Tummansininen on minulle poikkeuksellista siksi, etten ole koskaan oikein välittänyt väristä. Ennen tätä päivää. Jos en opi sitä käyttämään, lahjon sillä siskoni.

Huomenna sitten enkun kirjoitukset. Ajattelin ottaa lunkisti ja viettää illan Seattle Gracen porukan kanssa, siinähän sitä enkkuakin helposti kertaa.

Np. Magenta Skycode - People

Only over-joyed.

Tietokoneen akkupiuha teki tenän ja tässä sitä sitten eleltiin hampaat irvessä tietokoneettomana lähes viikko. Huihai. Ja kuinka sopivasti sattuikaan, kirjoitin eilen äidinkielen esseen ihmisen ja koneen suhteesta ;P Toivottavasti sensoreilla riittää ymmärrystä ja saan sen E:n.

Huomenna vuorossa historia, tänään pitää lukea vielä tuo kertauskirja ja ehkä katsella wikipediasta jotain asioita, joista kirjat ei kerro tarpeeksi. Kirjoitan sen kuitenkin ylimääräisenä, ettei sillä niin kauheasti ole väliä miten menee. Terveystiedosta tuli kuitenkin E viime syksynä.

Mutta hei, antakaa minun esitella yo-mekkoseni:

Tadah! (en tiedä miksi tää nakkasi tuon kuvan noin pieneksi) Alunperin visionani oli vihreä mekko, mutta koska tätä ei sellaisena havunvihreänä saa ja tämä on muuten aivan ihana niin pam, minähän otan ja tilaan sitten punaisen rintsessamekon! Mullakin on hei tuollaiset tummat hiukset, tosin ne ei todellakaan pysy kiharalla edes minkään eXXXtra-vahvan lakan avulla. Tosin minun sääreni eivät ehkä ole noin pitkät ja sorjat, mutta senkin takia aloitin pari päivää sitten kuntokuurin (vaikkei ne näitä sääriä pidennäkään, tarkoitus on lähinnä kiinteytyä kokonaisvaltaisesti..). Go me.

Äitikin on jo ihmeen paljon innostunut tulevista juhlistani, en tiedä onko se sitten jossain välissä epäillyt valmistumistani vai mitä ihmettä O___o Mutta nyt se oli jo melkein tilannut kakut leipomosta ja hermoili mitä itse pukisi päälleen jne. Kuohari pitäisi valita ja miettiä laitetaanko jotain kukkajuttua jonnekin sohvapöydälle tmv. Onneksi meille tulee aika pienet juhlat, mitä nyt äkkiä laskin niin noin 30 vierasta olisi tulossa. Kutsun vain ns. lähisukulaiset, en tosiaankaan mitään pikkuserkkuja. Naapurit saattaa tietenkin myös piipahtaa.

Uaa, jännittää jo nyt, vaikka ei se papereiden saaminenkaan vielä ihan satavarmaa ole :-)

Np. The Ting Tings - Impacilla Carpisung

Akku lopussa.

Lukulomallapa sitä olla möllötetään, eikä yhtään huvittaisi. Viime viikko meni kuitenkin lomaillessa, eli tällä viikolla on ollut jo pakko tehdä jotain. Eilen luin vähän historiaa ja ruotsia, jea. Äikän tekstitaidon alustavat pisteet ovat jotain painokelvotonta, silti laskeskelin mulla olevan vielä pienet mahikset eximiaan. Siis jos kirjoitan oikein killeriesseen tai jos sensorit on vähemmän vatipäitä ja jopa nostavat tekstitaidon pisteitäni. Sitä toivoessa.

H&M:n tilauskin kiukuttaa, olin tilannut liian pienen hameen (kuvassa) joka on piakkoin kiikutettava vaihdettavaksi isompaan. Soma hame kyllä oli, mutta en oikein tiedä lämpenenkö tuolle vyölle. Taidan kaivella omista kätköistä kivemman vyön tilalle, kunhan saan sen isomman hameen käsiini.

Tule jo kesä ja kesähameet.

Ihana James ja sairastelua.

Penkkarit oli kivat ja jatkot vielä kivemmat. Tutustuin uusiin ihmisiin ja se on aina jännää ja mukavaa :)

Mutta jännää ja mukavaa ei ole se, että olen nyt kolmatta päivää kuumeessa. Mikä yllätys, heti kun kuuntelut ja penkkarit ovat ohi niin kappas, minä sairastun! Lukuloman aloitus on mennyt siis kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan, päivät ovat kuluneet lähinnä pärskiessä ja niiskuttaessa. Olen sentään pari ruotsin kirjaa selaillut läpi, ja tänään katsoin upean Sovituksen <3

James McAvoy ryöväsi sydämeni herkkänä Robbie Turnerina. Sovitus on yksi kirjasuosikeistani, ja täytyypä sanoa että varmasti tämä leffakin pääsi nyt suosikkilistani top-vitoseen :>

Torstaina olisi aikomus ottaa vähän etäisyyttä tähän kaupunkilaiselämään ja lähteä kotiseudulle viettämään pientä 5pv:n lomaa (jos nyt paranen edes jokseenkin siihen mennessä). Sitä ennen pitäisi vielä vaan käydä kirjastossa palauttamassa pari kirjaa sekä nakkaamassa H&M:n palautukset postiin :<<

Äh, en tiedä. Ajatuksenjuoksu on varsin takkuavaa, vaikka kuumetta ei olekaan kuin 37,3c.

Edit: Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa! Blogger muuttelee fontteja miten sattuu >____<

Kai jonossa menee metsässä ketutkin, ja takuulla sekaisin olen huomennakin.

Olipahan iltapäivä. Juoksin tukka putkella hoitamassa asioitani, joita ilmeisesti oli liikaa yhdelle kerralle koska unohdin silti käydä apteekissa. Keittiössä odottavat haisevat tiskit joita en jaksa pestä, penkkariasu olisi silitettävä ja hiukset värjättävä.

Niin, ne olisi huomenna ne penkkarit. Puhuin T:n kanssa tänään linkussa ja päiviteltiin yhdessä miten tämä on jo tässä. Loppu finito. Toisaalta se on kivaa, mutta toisaalta tuntuu kauhealta ettei enää kesän jälkeen näe noita välttämättä ikinä. Vaikka kuinka tässä vaiheessa lupaillaan, että joo, sitten väh. 10 vuoden päästä pidetään luokkakokous, mutta eipä se välttämättä toteudu.. Maalattiin koulussa vaaleansininen satulinna M:n kanssa ja kun koristelut oli saatu päätökseen, lähdin sinne kaupungille vaikka nyt olisi nähnyt kun ne pitävät itse ohjelman kenraaliharjoitukset. Huomenna sitten. Pitää muistaa pakata kamera jo nyt mukaan, keljutti silloin 60-lukupäivänä kun en muistanut ottaa kameraa mukaan. Toivottavasti ei ole kamala pakkanen, ettei palelluta niihin kuorma-autoihin!

Saapa nähdä kuinka monta Lumikkia, Karhukoplaa ja Mikki Hiirtä huomenna näkyilee ;) Itsehän olen Herttakuningatar Liisa ihmemaassa-leffasta, valitsin roolini juuri siksi ettei toivottavasti olisi montaa samanlaista kuten esim. Lumikin kanssa voisi käydä, meitä on kuitenkin n. 80 abia. Eli teemanamme on.. tattadaa:

Np. PMMP - Kohkausrock

La boheme. Enkä osaa ranskaa.

Olen aivan ihmeellisissä romanttisuuspöpperöissä, eilen nautiskelin Tuulen viemästä ja tänään tuli katsottua Ylpeys ja ennakkoluulo, Keira Knightley Elisabeth Bennetin roolissa. Innostuin sitten vähän googlailemaan Keiraa, ja ihastuin tämän nk. rönttöstyyliin.

Myös poikaystävä Rupert Friend (joka muuten myös esiintyi Ylpeydessä ja ennakkoluulossa mr. Wickhamina) on sisäistänyt ihanan huolimattoman tyylin.

Näin jos osaisin itsekin pukeutua, ah. On varmaan taitolaji pukeutua niin, ettei näytä siltä kuin olisi kauankin pähkäillyt vaatekaapilla päällepantaviaan. Keirasta inspiroituneena aion ottaa seuraavaksi käsityökseni pitkän, boheemin kaulahuivin neulomisen.. Ja varmaan myös Keiran takia heräsi kaukainen kaipuu Lontooseen ;P

-----

Sitten toisenlaisiin aiheisiin. Koin tänään pieniä sydämentykytyksiä kun läppärini virtapiuha tai miksi sitä nyt sanotaan, se kuitenkin joka kytketään verkkovirtaan että akku latautuu, kyllähän te tiedätte, ei ottanut toimiakseen. Pienen uhkailun ja kovistelun (lue: kopistelun (lattiaa vasten)) jälkeen akku alkoi kuitenkin latautua. Huh. Inhoan kuollakseni kaikenmoisissa tietokone- jne liikkeissä asioimista, näkeehän sen tuosta akkupiuha-selityksestäkin! En minä tiedä mitään noista asioista ja saan lähinnä huvittuneita katseita osakseni jos joskus harvoin semmoiseen putiikkiin eksyn jotain asiaa puolihädissäni selittämään.

Pääsykoekirjat tulivat tänään, hui. Ja laskukin aiheutti jälleen hui-reaktioita, paree olla että pääsen ensiyrittämällä sisään kun kirjatkin maksoivat noin suolaisesti.

Np. Placebo - Twenty years

Fiddle-dee-dee.

Ihan vain Scarlett O'Haraa lainaten. Ette varmaan arvaa, että aion tuhlata illastani yli kolme tuntia töllöttäen Tuulen viemää (Gone with the wind, 1939) Yle Teemalta. Kirja on kyllä vieläkin lukematta.. Mutta nyt hipsin tv:n ääreen.

Polka dot- huivin houkutus ja pari muuta.

Eilinen lohtushoppailu oli kivaa, sain yllättävän halvalla törsäyshimoni tyydytettyä. Yksinshoppailu on minulle sopivin ostostelumuoto, saa rauhassa kierrellä ja kaarrella ja hipeltää vaikka sitä yhtä vaivaista huivia niin kauan kuin tahtoo -> ei tarvitse tarkkailla milloin toinen alkaa huokailla ja askeltaa siihen malliin että pitäisi jo päästä vaihtamaan putiikkia. Olen lisäksi valtavan kranttu toisten mielipiteistä. Sillä, että onko mielipide ns. hyvä vai paha, ei ole mitään väliä, saatan häiriintyä toisen mielipiteestä joka tapauksessa ja alkaa miettimään josko sittenkään tämä on minua.

Vaikka tämä ei nyt varsinainen tyyliblogi olekaan (olen aina vähän karsastanut muoti-sanaa), ajattelin läiskäistä klassiset, eli eiliset ostokseni kuvamuodossa.
Koska H&M:stä eli halpismuodin paratiisista ei vaan voi lähteä tyhjin käsin, mukaan lähti ihanainen kynsilakka sävyä All eyes on me ja mössa. Taustana maailman rumin sohva, joka ei onneksi ole minun, vaan serkulta jo neljättä vuotta lainassa ;P

KappAhlistapa löytyi soma nappihame 7 euron hintaan. Kooltaan se on hieman reiluhko minulle, mutta jykevämmällä vyöllä sen saa ehkä joten kuten kurottua sinne minne se kuuluukin, eli vyötärölle. Yleensä en ole löytänyt KappAhlista mitään, joten oli ylipäänsä ihme että menin käymään siellä eilen. Taustalla samainen sohvarumilus.

Yhdellä kirpparillakin tuli pyörähdettyä, saaliina harmaa löysä rentoilupaita (merkiltään Vero Moda) ja musta polka dot-huivi (jota en aio käyttää noin tökerösti solmittuna enkä varmaan tuon paidankaan kanssa ^^), yhteensä 5 e. Ja joo, olen aika haka ottamaan itsestäni kuvia itselaukaisimella, plöö. Toinen käsi näyttää kasikymppisen mummon vastaavalta ja hiusten epätasaiset latvat hapsottavat viehkosti. Muotibloggaus ei ehkä ole lajini, anteeksi.

Myös Suuri Käsityö-lehdet löytyivät kirpparilta. Saan aina satunnaisesti jos jonkinmoisia käsityövillityksiä, joululomalla aloin kutomaan sukkaa jämälangoista (toinen varsi on melkein tehtynä!) ja viimeksi tuli ommeltua itselle penkkariasu.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, The Body Shopin kirsikkavartalovoi, jolle olen melkein myynyt sieluni. Tämä ei ollut turha ostos, tämä oli ihan tärkeä asia joka piti melkein kirjoittaa puutelistaan. Kuulun niihin "onnellisiin", joiden iho kenkkuilee talvella. Milloin se ei punoita tai ole kuivankarhea niin se on hilseilevä ja kutiava jne. Juu knou. Ja lisäksi tuo kirsikkavoi tuoksaa hyvälle. Nyt meen syömään jotain.

np. Muse - Knights of Cydonia

Olen aika lopussa.

Kuvassa siskoni koiruliini Sara viime keväänä ^

Tekstitaito oli yllättävän helppo, eli käsitin varmaan jotain pahasti väärin. Kahteen asti siellä tuli istuttua, eväänä neljä valmiiksi kuorittua ja paloiteltua mandariinia pakasterasiassa. Söin kokeessa ehkä yhden mandariinin verran, kotona sitten loput. Ei muuten koskaan kannattaisi mennä abitreenien sivuille tsiigailemaan mitä siellä tyypit on mieltä kokeesta, tulee vain tyhmä olo :<

Tänään on ohjelmassa lohtushoppailua, ajattelin roijata luuni kaupungille ehkä puolenpäivän jälkeen. En tarvitse mitään, vain haluan jotain uutta. Haluttaisi myös lähteä baariin, mutta seura puuttuu. Kannattaa hankkia kavereiksi ihmisiä, jotka haluaa vain viettää laiskoja koti-iltoja mussukoittensa kanssa. Mur. Minä vietän railakasta sinkkuelämää ja vietän varmaan tämänkin illan litkien kahvilikööriä ja tehden ruotsin kuuntelutehtäviä :D No, saatan vähän dataillakin samalla. Kutsukaa vaan säälittäväksi kun en uskalla/ halua mennä baariin yksin. Vedän sitten ns. kalsarikännit tsaadana.

Tulisi jo kesä.

Np. Regina - Saanko jäädä yöksi

Paossa ja piilossa.

Tapa se on tämäkin pakoilla äikän tekstitaitoon pänttäystä/ lukemista/ kertausta. Ainakin preli meni sikäli päin persikkaa että voin syystäkin menettää yöuneni tässä kahtena (!!) tulevana kauhujen yönä. Tosin tämä on vasta tapa numero 2, tapa numero 1 oli katsoa Sex and the Cityn kolmas kausi. Sitäpaitsi kulutin aamupäivänikin perinaisellisesti ensin lakaten kynteni ja sitten pesemällä ties kuinka monen viikon pyykit. Ehkä se oli jo aikakin.

Hassua kyllä, ajattelen hakevani yliopistoon lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, ja silti pelkään tekstitaitoa kuin ruttoa. Ehkä se onkin juuri siksi. Tuntuisi ehkä nololta kertoilla yo-pippaloissa että "juu suomen kieltä ja kirjallisuutta haen" kun äikän kirjoituksista on pamahtanut _joku_magna. Ainahan voi toki syytellä huonoja aiheita tai päänsärkyä tai muuta ylimaallisempaa. Harmittaa kyllä kun näyttää pahasti siltä, että jää laudaturit tältä tytöltä kirjoittamatta. Syksyltä on saldona e ja b, enkä oikein usko että esim. äikkä tai enkku tulisi ällänä.

Lisäksi minulla on ikäkriisi, täytän syyskuussa 20 ja se on ihan törkeän paljon.

Uutta kehiin. Ehkä.

Poistin sitten kaikki vanhat (no okei 3 tai 4 kpl) tekstini. Olivat liian vanhoja, asiat eivät päde enää ja nauratti, kun olen ollut niin hölmö :) Katsotaan josko nyt jaksaisi jatkaa tämänkin päivittämistä.