Hopsan

Onpa taas tullut kirjoiteltua not. Viime päivien saavutuksiksi voisin sanoa juoksuharrastuksen aloittamisen (ei tässä silti millekään maratonille treenata vaan omaksi iloksi jolkotellaan) ja pääsykoekirjatkin on suht onnistuneesti korkattu. Tämä päivä kului mukavassa tyttöseurassa, lähinnä nyt vaan juoruiltiin ja mässättiin kaikkea epäterveellisyyksiä.

Lisäksi olen rakastunut! Palavien tunteideni kohteena tosin on PMMP:n uusin albumi Veden varaan. Pemujen kansigrafiikkakin on aina yhtä onnistunutta ja ihailemisen arvoista, kuten musiikki ja lyriikatkin.



Ylppäreiden alustavat tuloksetkin on selvillä, mitään suuria pettymyksiä ei tullut vaan oikeastaan kaikki aineet menivät ihan suunnitelmien mukaan 8--) Äikkä vaan jännittää karmeasti, noista sensoreista kun ei koskaan tiedä! Kuitenkin minun kohdalleni osuu joku tiukkis-sensori, joka ei tykkää esseestäni pätkääkään.

Mekkoasiakin on onneksi nyt lutviutunut paremmin kuin hyvin, saan sittenkin sen unelmieni mekon. Äiti hoputtaa, että pitäisi alkaa jo juhlia suunnittelemaan, mutta itse en jaksa vielä vouhottaa jostain kakuista ja muista tarjottavista. Nämä kaksi kuukautta menevät kyllä varmasti tosi äkkiä, että toivottavasti herään jossain välissä ja muistan esim. lähettää kutsut! Nyt kuitenkin keskityn rentoon ja laiskaan elämään. Välillä aukaisen pääsykoekirjoja rauhoittaakseni omaatuntoani, mutta pääasiassa taitaa mennä tyhjäntoimittamisessa tämä kevät.


kuva