Ulinaa ja volinaa

Ihana yo-mekkoni tuli tänään.. Huono vain, että se ei sittenkään sopinut päälleni, vyötäröltä istui aivan täydellisesti, mutta vetskari ei mennyt enää selästä kiinni. Nyt kieriskelen täällä aivan epätoivon partaalla, lähetin juuri ko. mekkofirmaan postia ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että vaihto isompaan kokoon onnistuisi.

Mekko itsessään oli tietenkin vähän ruttuinen postimatkan jäljiltä, ja helma vähemmän pöyheä kuin kuvassa (mutta se korjaantuu toki tyllihameella). Väri on yhä aivan ihana ja tykkään tuosta tahallisesta ryppyisyydestä. Voi huokaus. Miksi pitääkin omistaa näin epämääräisen muotoinen X-vartalo..

Matkakuumetta

Aina silloin tällöin se iskee minuunkin, hirmuinen matkakuume, jolloin ihminen ei voi muuta kuin tönöttää tietokoneella selaten matkailusivustoja, majoitussuosituksia, nähtävyysneuvoja ja ennen kaikkea kuvia mahdollisista matkakohteista. Jossain vaiheessa totuus iskee päin kasvoja ja tajuan, ettei tällä budjetilla lähdetä yhtään mihinkään vielä vähään aikaan. Tänäkin aamuna tulin vain pahalle tuulelle tuon asian takia ja vänisin tietokoneelleni ja jogurttipurkille, miten elämä on niin epäreilua.




Koska olen vähän tylsä ja tämmöinen historianörde, googlasin hienoja kuveja hakusanalla old town. Vanhoissa kaupunginosissa on sitä jotain, mikä saa historiallisromanttisen mielikuvitukseni laukkaamaan ja sydämeni suorastaan väräjämään.



Löytyihän oma rakas Skotlantinikin sieltä, tämä on Edinburghista. "Asuin" 5 viikkoa Glasgow'ssa tässä eräänä loppusyksynä (ei ehkä mikään otollisin matkailuaika kun vettä satoi n. 4/5 reissusta) ja lähiympäristöäkin tuli hartaasti koluttua. Tutuksi tuli mm. Edinburgh, Fort William ja Loch Lomond. Skotlantiin palaan kyllä vielä toistekin! Varsinkin tarkempi tutustuminen ylämaihin houkuttelisi.

Rakastan tuollaisia värikkäitä taloja vierivieressä :> Tuo kuva oli muistaakseni Riikasta.

Tämänkin kuvan valitsin pitkälti tuon vaaleanpunaisen julkisivun ja kellotornin ansiosta. Tämä on Prahasta, jonne kyllä aion nokkani suunnata vielä jonain päivänä.

Olen kyllä tosi pahis, kun en koskaan muista ottaa linkkejä ylös kun googlaan noita kuvia :(

Np. Regina- Terveiset päiväntasaajalta

Harmaa lattia, keltaiset seinät ja katto.

Kaunis kaunis keskiviikko, ei tietoakaan keljutuksesta. Olen jopa harrastanut jonkun verran amatöörimäistä valokuvausta, wow.


Jollain tasolla tykkään keväästä ihan hulluna, ja toisaalta en tykkää sitten pätkääkään.

Cityjänes, I suppose?

Tänään olen lukenut Eeva Kilven runoja, hän on ehdoton lempparirunoilijani Aila Meriluodon lisäksi. Keväät ja syksyt ovat runojen lukemisen aikaa, ja nimenomaan suomalaisten runoilijoiden. En ole itseasiassa tainnut kertaakaan lukea kenenkään ulkomaalaisen runoja :0 Suomi on joka tapauksessa hurjan nätti kieli, ja rakastan erilaisia sanaväännöksiä ja -leikkejä.

Käväisinpä ulkonakin. Kuva on otettu kauppareissulta, kävin ostamassa leivinpaperia, joka tietenkin osoitti loppumisen merkkejä (jäljellä n. 10cm pätkä) kun aioin leipoa leipää. Kävin myös pitkällä kävelylenkillä tässä iltapäivällä, hengittelin kevätilmaa ja ihailin auringonpaisteessa pönöttäviä taloja. Tykkään taloista, varsinkin sotien jälkeen rakennetuista omakotitaloista, joissa vain on sitä jotain. Vielä ala- ja yläasteella ollessani jopa haaveilin arkkitehdin urasta, onneksi tulin järkiini. Ei tällä matikalla ja fysiikalla plus olemattomalla avaruudellisella hahmotuskyvyllä aleta tosissaan suunnittelemaan taloja :--)

Tänään oli ilmiselvä onnellisuuspäivä. Olo on huomattavasti parempi kuin vähään aikaan, en tiedä johtuuko se sitten kirjoitusten loppumisesta vai mistä, mutta on taas helppo hengittää ja vain olla. Elää slow-vaihteella. Onnellisuuspuuskassani soitin myös mummilleni, luultavasti piristin hänenkin päiväänsä vähän.

Onnellisen päivän kruunaa ehdottomasti lämmin kaakao ja Reginan Puutarhatrilogia-albumi, jonka sain vasta pari päivää sitten omakseni. Kaverini aina moittivat Iisa Pykärin ääntä lähes sietämättömäksi, mutta mie tykkään ja paljon! Tältä uudelta albumilta Tapaa minut aamulla, Terveisiä päiväntasaajalta ja radiossakin jonkun verran soinut Saanko jäädä yöksi? ovat ehdottomia suosikkejani. Ai niin, ja Greyn anatomiakin tulee illalla! Ihana päivä tosiaan. Voikohan onneen tukehtua?

This is the last call.

Uskaltaisinkohan väittää, että ruotsin kirjoitukset menivät ehkä ihan ok.. :) No joka tapauksessa, ne olivat viimeiset kirjoitukseni, jos pääsen kaikista läpi niin tuskin alan enää syksyllä mitään korottamaan.

Olenkin pienen loman tarpeessa, olen aivan rättipoikki. Syynä tähän ei kuitenkaan ole ahkera ylppäreihinlukeminen, vaan vähän muut seikat. Muun muassa huonosti nukutut yöt, viime yönäkin meni luultavasti tunteja valvoessa ja kuunnellessa inhasti kipuilevaa olkapäätä.

Seuraavaksi sitä pitäisikin iskeä kyntensä mm. tämän näköiseen houkuttelevaan teokseen..

No ei, kivahan se on aloittaa pääsykokeisiin lukukin vihdoin ja viimein! Sattuu vaan olemaan pelkkää lukemista koko kevät ja se ehkä vähän puuduttaa. Mutta jospa sitä sitten pääsee syksyllä aloittamaan sellaisten opintojen parissa, jotka oikeasti ovat (sallikaa tämä ilmaus vaikka kyse on vain äidinkielestä ja kirjallisuudesta) intohimo. Uuh.

Alan pelottavalla tavalla tottua ylppärikokeiden vakiovaatteeseeni, eli kunnon lökärihousuihin. Hiihtelen niissä (ja lenkkareissa 8<) julkisilla paikoilla ilman nolostelun häivää, vaikka tiedän etteivät ne ole todellakaan mitkään upeat ilmestykset eivätkä imartele vartaloani millään lailla :D Kohta en osaa pukeutuakaan mihinkään muuhun. Apua. Ehkä panostan huomenna vähän ja laitan vaikka.. farkut! Saapa nähdä.

Karkkikauppa on paras ystävä.

Syön nykyään ihan hervottomasti karkkia. Pitäisi varmaan alkaa karkkilakkoon. Syömistapani ovat muutenkin vastoin kaikkia suosituksia, syön karmaisevan epäsäännöllisesti. Aamupalani on usein se päivän terveellisin ateria, mutta sitten voikin mennä pitkälle iltapäivään ennen kuin syön seuraavan kerran. Ja sitten se onkin jotain yhtä monimutkaista ja monipuolista kuin pinaattikeitto tai neljänviljanpuuro. Iltaisin sitten telkun ääressä on mukava mussuttaa jotain paahdettua ruisleipää, hedelmiä tai kuten usein käy: herkkuja. Ääk. Tarvin ruokaremontin. Hyvähän tässä on yrittää koittaa kuntoilla ja kiinteytyä kesää varten, kun ahtaa samalla joka ilta muutamat sata lisäkaloria sokerin ja lisäaineiden muodossa. Plus miinus nolla.

Ruotsin lukeminen on rehellisesti sanottuna vähän jäänyt. Olen mm. siivoillut ja lukenut Olemisen sietämätöntä keveyttä. Tänään sentään otin itseäni niskasta kiinni, ja opiskelin tehokkaasti sanajärjestystä, konjunktiota ja prepositioita. Vielä jos pari monistetta vilkaisisi niin saa piisata. Eli huomenna taas märisen tänne miten en osannut mitään kirjoituksissa :D No, sitä sattuu.

Välillä on todella puhdistavaa käydä syvällisiä ja analyyttisiä keskusteluja (vaikka näin messengerissäkin) läheisimpien ihmisten kanssa. Tulee sanottua paljon, mitä naamatusten ei ehkä tulisi sanottua. Minä kannatan suoraa puhetta, mutta kadun heti kun joku sitten loukkaantuu rakentavastakin palautteesta. Ei kannata olla liian herkkänahkainen minun seurassani :--) Inhoan hyssyttelyä, kyllä asiat pitää sanoa niin kuin ne on. Tiedän itsekin olevani vähän väliä varsin takakireä ja omat huonot puolet kieltävä turhanpäiväisistä asioista niuhottaja, mutta kestän kuulla sen enkä loukkaannu sanojalle ikihyviksi.

Nyt tää vois harkita vaikka pyjamaan sukeltamista.

Thöh luusheri.

Note to self: Älä vaan erehdy menemään Abitreenien keskustelupalstalle, tulet masentumaan for sure. Nyt tuntuu, että sössin sekä enkun että historian. "Hyvällä" tuurilla molemmista tulee M, mikä ei kyllä ollut ns. tilauksessa. Kiukuttelen itselleni huonosta (=keskinkertaisesta) yo-todistuksesta. En halua olla keskinkertainen. Sitä paitsi tuntuu, että jos meinaan päästä yliopistoon sisään saan lukea ihan hemmetisti pääsykokeisiin, koska tuskinpa todistukseni perusteella sinne pääsen. Dääm.

(Enkussa voisin yltää E:hen jos avot olisivat menneet täydellisesti ja aineesta reilut 90p. Ehkä. No, pessimisti ei ainakaan pety.)

Mitäpä muuta? Viikonloppuna olisi ankaraa bilett... ruotsin lukemista tiedossa. Oikeasti, nyt on lukea paukutettava ruotsia ihan kunnolla. Ei tästä tule muuten yhtään mitään.

Tänään on ollut vähän huono päivä. En usko perjantai 13. -karmaan, mutta tänään se kyllä sattui ns. kohilleen. Ehkä möngin heti nyt nukkumaan, niin se on pian ohi.

Np. SMG - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

koiruuskuva täältä: amerine.net

Flower hippie flower power.

Mistä oikein keksinkään näitä ilmiömäisiä otsikoita? Luovuuteni on verraton. Kävinpä vähän purkamassa ahdistustani, ja sen sijaan että olisin vaikka imuroinut tai lähtenyt lenkille, suuntasin nokkani kohti mälsän keväistä keskustaa. Kevät on aika ankeaa vielä silloin kun on lumet maassa ja aurinkoakaan ei näy. Vain ihanat kusiläntit koristavat lumen pintaa :&

Mutta eipä hätiä mitiä, kyllä se kesä vaan on tulossa kun tuli kahmittua suosikkiputiikistani hooämmältä yhtä sun toista vähän kesään viittaavaa! Kuten nämä aurinkolasit. Nämä jätän todenäköisesti autoon, ovat siten autoilulasini. Arvaa kuinka monesti sitä muistaa ottaa reissuun lähtiessä ne arskat mukaan? No ei monestikaan. Kätevämpää jättää jo valmiiksi yhdet arskat autoon aurinkoisia kelejä odottelemaan. (No on mulla nytkin autossa yhdet, mutta siskoni häpeää minua jos erehdyn laittamaan ne päähäni; ovat meinaan neonvihreillä paksuilla muovisangoilla varustetut ;D vuosikausia sitten Osuuspankista saadut.)

Myös kukka löytyi samasta puljusta, en ole vielä päättänyt tuleeko se keikkumaan rinnuksessani vai kenties hiuksissani.

Lisäksi tunsin vastustamatonta vetoa tummansiniseen somaan teeppariin, jossa on nappia ja nauhaa <3 Tummansininen on minulle poikkeuksellista siksi, etten ole koskaan oikein välittänyt väristä. Ennen tätä päivää. Jos en opi sitä käyttämään, lahjon sillä siskoni.

Huomenna sitten enkun kirjoitukset. Ajattelin ottaa lunkisti ja viettää illan Seattle Gracen porukan kanssa, siinähän sitä enkkuakin helposti kertaa.

Np. Magenta Skycode - People

Only over-joyed.

Tietokoneen akkupiuha teki tenän ja tässä sitä sitten eleltiin hampaat irvessä tietokoneettomana lähes viikko. Huihai. Ja kuinka sopivasti sattuikaan, kirjoitin eilen äidinkielen esseen ihmisen ja koneen suhteesta ;P Toivottavasti sensoreilla riittää ymmärrystä ja saan sen E:n.

Huomenna vuorossa historia, tänään pitää lukea vielä tuo kertauskirja ja ehkä katsella wikipediasta jotain asioita, joista kirjat ei kerro tarpeeksi. Kirjoitan sen kuitenkin ylimääräisenä, ettei sillä niin kauheasti ole väliä miten menee. Terveystiedosta tuli kuitenkin E viime syksynä.

Mutta hei, antakaa minun esitella yo-mekkoseni:

Tadah! (en tiedä miksi tää nakkasi tuon kuvan noin pieneksi) Alunperin visionani oli vihreä mekko, mutta koska tätä ei sellaisena havunvihreänä saa ja tämä on muuten aivan ihana niin pam, minähän otan ja tilaan sitten punaisen rintsessamekon! Mullakin on hei tuollaiset tummat hiukset, tosin ne ei todellakaan pysy kiharalla edes minkään eXXXtra-vahvan lakan avulla. Tosin minun sääreni eivät ehkä ole noin pitkät ja sorjat, mutta senkin takia aloitin pari päivää sitten kuntokuurin (vaikkei ne näitä sääriä pidennäkään, tarkoitus on lähinnä kiinteytyä kokonaisvaltaisesti..). Go me.

Äitikin on jo ihmeen paljon innostunut tulevista juhlistani, en tiedä onko se sitten jossain välissä epäillyt valmistumistani vai mitä ihmettä O___o Mutta nyt se oli jo melkein tilannut kakut leipomosta ja hermoili mitä itse pukisi päälleen jne. Kuohari pitäisi valita ja miettiä laitetaanko jotain kukkajuttua jonnekin sohvapöydälle tmv. Onneksi meille tulee aika pienet juhlat, mitä nyt äkkiä laskin niin noin 30 vierasta olisi tulossa. Kutsun vain ns. lähisukulaiset, en tosiaankaan mitään pikkuserkkuja. Naapurit saattaa tietenkin myös piipahtaa.

Uaa, jännittää jo nyt, vaikka ei se papereiden saaminenkaan vielä ihan satavarmaa ole :-)

Np. The Ting Tings - Impacilla Carpisung