Blah.

Pientä tilannekatsausta tähän näin:

Viime aikoina en ole
- lukenut pääsykokeisiin (PAHA PAHA).
- kuntoillut.
- edes aloittanut yhtä rästiin jäänyttä tehtävääni, joka pitäisi palauttaa tämän viikon aikana. Iik vaan.

vaan olen
- ollut töissä.
- laiskotellut kaiken vapaa-aikani mm. katsomalla Australian huippareita ja muuta yhtä laadukasta lenkkeilynpakoiluun sopivaa scheibaa.
- tuhlannut ansiokkaasti tienaamani roposet mm. näihin Andiamon kopsuttimiin, tosin mustina. Pähkäilin kauan, minkälaiset kengät hankin lakkiaisjuhliini ja lopulta päädyin näihin. Nämä ovat kuitenkin sopivan yksinkertaiset ja kauniin malliset, plus rakastan tuota korkoa <3

- ostostelun vastapainoksi syönyt ylettömiä määriä jäätelöä. Esimerkki tältä päivältä; kiskoimme kaverini kanssa kahteen pekkaan tuollaisen Daim-jäätelölaatikon (tuota määrää ei todellakaan mikään purkki kuvaa 8--D). Oli ihana sää ja parvekkeelleni paistoi aurinko erittäin mellevästi. Eli oli mitä parahimmat olosuhteet jäätelönsyönnille!- luukuttanut Reginaa ja PMMP:tä yhä vain kasvavalla tarmolla ja innostuksella.

- hermoillut autokoulun 2-vaihetta. Huomenna olisi arvioiva ajo ja 15. päivä liukkaiden harjoitukset radalla :<< Voikohan ne pakottaa ottamaan lisätunteja, jos osoittaudun ihan tumpeloksi ja suureksi vaaraksi muulle liikenteelle? Oma vikahan se on, kun ei ole harjoitellut ajamista niin paljon kuin olisi voinut (lue: olen ajanut ajokortin saamisen jälkeen vain 3 kertaa ihan tuolla keskustassa, hmm). Ehkä käy mäihä ja opettaja ajattaa minua joissain mukavan rauhallisissa kaupunginosissa..

kengät

jätski

Remu, Farrah ja Flaming Katie

Tein eilen hykerryttävän löydön kirjastosta, Tähdet arkilla-kirjan, jossa esitellään joskus muinoin Apu-lehdessä ilmestyneitä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja. Äitini oli lapsena innokas juuri näiden paperinukkien keräilijä, ja muutama niistä on säilynyt perintönä minullekin :) Voisin harkita tätä kirjaa mahdollisena äitienpäivälahjana, saisi äitikin kunnolla nostalgioida (ah tätä suomen kieltä!) ja nauttia näistä söpöistä kuvista.

Minulle muistoja herättivät alla olevat Monica Aspelund (tuo vaalea) ja Tuulikki Eloranta (tuo tumma), näillä on tullut leikittyä useat tovit! Monica on yhä kotona tallessa, mutta Tuulikkia ei ole näkynyt, on tainnut mennä niin repaleiseen kuntoon, että on päässyt paperinukkien taivaaseen jo aikoja sitten 8--( Lisäksi minulla oli jokin miesnukke, joka oli äidin mukaan Ile Kallio, en ainakaan tuosta kirjasta löytänyt sen kuvaa. Hmm.

Sitten toisiin aiheisiin. Pääsiäisloma alkaa ja minä menin ostamaan itselleni kukan, vaikka olen lähdössä neljäksi päiväksi muihin maisemiin! Tulilatva aka enkkunimeltään Flaming Katie ja vieläpä noin aurinkoisen värinen ^___^ Nuupahtavatkohan nuo äkkiä vai pitääkö minun palkata kukkienkastelija?

np. ABBA - Lay all your love on me

Hopsan

Onpa taas tullut kirjoiteltua not. Viime päivien saavutuksiksi voisin sanoa juoksuharrastuksen aloittamisen (ei tässä silti millekään maratonille treenata vaan omaksi iloksi jolkotellaan) ja pääsykoekirjatkin on suht onnistuneesti korkattu. Tämä päivä kului mukavassa tyttöseurassa, lähinnä nyt vaan juoruiltiin ja mässättiin kaikkea epäterveellisyyksiä.

Lisäksi olen rakastunut! Palavien tunteideni kohteena tosin on PMMP:n uusin albumi Veden varaan. Pemujen kansigrafiikkakin on aina yhtä onnistunutta ja ihailemisen arvoista, kuten musiikki ja lyriikatkin.



Ylppäreiden alustavat tuloksetkin on selvillä, mitään suuria pettymyksiä ei tullut vaan oikeastaan kaikki aineet menivät ihan suunnitelmien mukaan 8--) Äikkä vaan jännittää karmeasti, noista sensoreista kun ei koskaan tiedä! Kuitenkin minun kohdalleni osuu joku tiukkis-sensori, joka ei tykkää esseestäni pätkääkään.

Mekkoasiakin on onneksi nyt lutviutunut paremmin kuin hyvin, saan sittenkin sen unelmieni mekon. Äiti hoputtaa, että pitäisi alkaa jo juhlia suunnittelemaan, mutta itse en jaksa vielä vouhottaa jostain kakuista ja muista tarjottavista. Nämä kaksi kuukautta menevät kyllä varmasti tosi äkkiä, että toivottavasti herään jossain välissä ja muistan esim. lähettää kutsut! Nyt kuitenkin keskityn rentoon ja laiskaan elämään. Välillä aukaisen pääsykoekirjoja rauhoittaakseni omaatuntoani, mutta pääasiassa taitaa mennä tyhjäntoimittamisessa tämä kevät.


kuva

Ulinaa ja volinaa

Ihana yo-mekkoni tuli tänään.. Huono vain, että se ei sittenkään sopinut päälleni, vyötäröltä istui aivan täydellisesti, mutta vetskari ei mennyt enää selästä kiinni. Nyt kieriskelen täällä aivan epätoivon partaalla, lähetin juuri ko. mekkofirmaan postia ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että vaihto isompaan kokoon onnistuisi.

Mekko itsessään oli tietenkin vähän ruttuinen postimatkan jäljiltä, ja helma vähemmän pöyheä kuin kuvassa (mutta se korjaantuu toki tyllihameella). Väri on yhä aivan ihana ja tykkään tuosta tahallisesta ryppyisyydestä. Voi huokaus. Miksi pitääkin omistaa näin epämääräisen muotoinen X-vartalo..

Matkakuumetta

Aina silloin tällöin se iskee minuunkin, hirmuinen matkakuume, jolloin ihminen ei voi muuta kuin tönöttää tietokoneella selaten matkailusivustoja, majoitussuosituksia, nähtävyysneuvoja ja ennen kaikkea kuvia mahdollisista matkakohteista. Jossain vaiheessa totuus iskee päin kasvoja ja tajuan, ettei tällä budjetilla lähdetä yhtään mihinkään vielä vähään aikaan. Tänäkin aamuna tulin vain pahalle tuulelle tuon asian takia ja vänisin tietokoneelleni ja jogurttipurkille, miten elämä on niin epäreilua.




Koska olen vähän tylsä ja tämmöinen historianörde, googlasin hienoja kuveja hakusanalla old town. Vanhoissa kaupunginosissa on sitä jotain, mikä saa historiallisromanttisen mielikuvitukseni laukkaamaan ja sydämeni suorastaan väräjämään.



Löytyihän oma rakas Skotlantinikin sieltä, tämä on Edinburghista. "Asuin" 5 viikkoa Glasgow'ssa tässä eräänä loppusyksynä (ei ehkä mikään otollisin matkailuaika kun vettä satoi n. 4/5 reissusta) ja lähiympäristöäkin tuli hartaasti koluttua. Tutuksi tuli mm. Edinburgh, Fort William ja Loch Lomond. Skotlantiin palaan kyllä vielä toistekin! Varsinkin tarkempi tutustuminen ylämaihin houkuttelisi.

Rakastan tuollaisia värikkäitä taloja vierivieressä :> Tuo kuva oli muistaakseni Riikasta.

Tämänkin kuvan valitsin pitkälti tuon vaaleanpunaisen julkisivun ja kellotornin ansiosta. Tämä on Prahasta, jonne kyllä aion nokkani suunnata vielä jonain päivänä.

Olen kyllä tosi pahis, kun en koskaan muista ottaa linkkejä ylös kun googlaan noita kuvia :(

Np. Regina- Terveiset päiväntasaajalta

Harmaa lattia, keltaiset seinät ja katto.

Kaunis kaunis keskiviikko, ei tietoakaan keljutuksesta. Olen jopa harrastanut jonkun verran amatöörimäistä valokuvausta, wow.


Jollain tasolla tykkään keväästä ihan hulluna, ja toisaalta en tykkää sitten pätkääkään.

Cityjänes, I suppose?

Tänään olen lukenut Eeva Kilven runoja, hän on ehdoton lempparirunoilijani Aila Meriluodon lisäksi. Keväät ja syksyt ovat runojen lukemisen aikaa, ja nimenomaan suomalaisten runoilijoiden. En ole itseasiassa tainnut kertaakaan lukea kenenkään ulkomaalaisen runoja :0 Suomi on joka tapauksessa hurjan nätti kieli, ja rakastan erilaisia sanaväännöksiä ja -leikkejä.

Käväisinpä ulkonakin. Kuva on otettu kauppareissulta, kävin ostamassa leivinpaperia, joka tietenkin osoitti loppumisen merkkejä (jäljellä n. 10cm pätkä) kun aioin leipoa leipää. Kävin myös pitkällä kävelylenkillä tässä iltapäivällä, hengittelin kevätilmaa ja ihailin auringonpaisteessa pönöttäviä taloja. Tykkään taloista, varsinkin sotien jälkeen rakennetuista omakotitaloista, joissa vain on sitä jotain. Vielä ala- ja yläasteella ollessani jopa haaveilin arkkitehdin urasta, onneksi tulin järkiini. Ei tällä matikalla ja fysiikalla plus olemattomalla avaruudellisella hahmotuskyvyllä aleta tosissaan suunnittelemaan taloja :--)

Tänään oli ilmiselvä onnellisuuspäivä. Olo on huomattavasti parempi kuin vähään aikaan, en tiedä johtuuko se sitten kirjoitusten loppumisesta vai mistä, mutta on taas helppo hengittää ja vain olla. Elää slow-vaihteella. Onnellisuuspuuskassani soitin myös mummilleni, luultavasti piristin hänenkin päiväänsä vähän.

Onnellisen päivän kruunaa ehdottomasti lämmin kaakao ja Reginan Puutarhatrilogia-albumi, jonka sain vasta pari päivää sitten omakseni. Kaverini aina moittivat Iisa Pykärin ääntä lähes sietämättömäksi, mutta mie tykkään ja paljon! Tältä uudelta albumilta Tapaa minut aamulla, Terveisiä päiväntasaajalta ja radiossakin jonkun verran soinut Saanko jäädä yöksi? ovat ehdottomia suosikkejani. Ai niin, ja Greyn anatomiakin tulee illalla! Ihana päivä tosiaan. Voikohan onneen tukehtua?

This is the last call.

Uskaltaisinkohan väittää, että ruotsin kirjoitukset menivät ehkä ihan ok.. :) No joka tapauksessa, ne olivat viimeiset kirjoitukseni, jos pääsen kaikista läpi niin tuskin alan enää syksyllä mitään korottamaan.

Olenkin pienen loman tarpeessa, olen aivan rättipoikki. Syynä tähän ei kuitenkaan ole ahkera ylppäreihinlukeminen, vaan vähän muut seikat. Muun muassa huonosti nukutut yöt, viime yönäkin meni luultavasti tunteja valvoessa ja kuunnellessa inhasti kipuilevaa olkapäätä.

Seuraavaksi sitä pitäisikin iskeä kyntensä mm. tämän näköiseen houkuttelevaan teokseen..

No ei, kivahan se on aloittaa pääsykokeisiin lukukin vihdoin ja viimein! Sattuu vaan olemaan pelkkää lukemista koko kevät ja se ehkä vähän puuduttaa. Mutta jospa sitä sitten pääsee syksyllä aloittamaan sellaisten opintojen parissa, jotka oikeasti ovat (sallikaa tämä ilmaus vaikka kyse on vain äidinkielestä ja kirjallisuudesta) intohimo. Uuh.

Alan pelottavalla tavalla tottua ylppärikokeiden vakiovaatteeseeni, eli kunnon lökärihousuihin. Hiihtelen niissä (ja lenkkareissa 8<) julkisilla paikoilla ilman nolostelun häivää, vaikka tiedän etteivät ne ole todellakaan mitkään upeat ilmestykset eivätkä imartele vartaloani millään lailla :D Kohta en osaa pukeutuakaan mihinkään muuhun. Apua. Ehkä panostan huomenna vähän ja laitan vaikka.. farkut! Saapa nähdä.