Remu, Farrah ja Flaming Katie

Tein eilen hykerryttävän löydön kirjastosta, Tähdet arkilla-kirjan, jossa esitellään joskus muinoin Apu-lehdessä ilmestyneitä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja. Äitini oli lapsena innokas juuri näiden paperinukkien keräilijä, ja muutama niistä on säilynyt perintönä minullekin :) Voisin harkita tätä kirjaa mahdollisena äitienpäivälahjana, saisi äitikin kunnolla nostalgioida (ah tätä suomen kieltä!) ja nauttia näistä söpöistä kuvista.

Minulle muistoja herättivät alla olevat Monica Aspelund (tuo vaalea) ja Tuulikki Eloranta (tuo tumma), näillä on tullut leikittyä useat tovit! Monica on yhä kotona tallessa, mutta Tuulikkia ei ole näkynyt, on tainnut mennä niin repaleiseen kuntoon, että on päässyt paperinukkien taivaaseen jo aikoja sitten 8--( Lisäksi minulla oli jokin miesnukke, joka oli äidin mukaan Ile Kallio, en ainakaan tuosta kirjasta löytänyt sen kuvaa. Hmm.

Sitten toisiin aiheisiin. Pääsiäisloma alkaa ja minä menin ostamaan itselleni kukan, vaikka olen lähdössä neljäksi päiväksi muihin maisemiin! Tulilatva aka enkkunimeltään Flaming Katie ja vieläpä noin aurinkoisen värinen ^___^ Nuupahtavatkohan nuo äkkiä vai pitääkö minun palkata kukkienkastelija?

np. ABBA - Lay all your love on me

Hopsan

Onpa taas tullut kirjoiteltua not. Viime päivien saavutuksiksi voisin sanoa juoksuharrastuksen aloittamisen (ei tässä silti millekään maratonille treenata vaan omaksi iloksi jolkotellaan) ja pääsykoekirjatkin on suht onnistuneesti korkattu. Tämä päivä kului mukavassa tyttöseurassa, lähinnä nyt vaan juoruiltiin ja mässättiin kaikkea epäterveellisyyksiä.

Lisäksi olen rakastunut! Palavien tunteideni kohteena tosin on PMMP:n uusin albumi Veden varaan. Pemujen kansigrafiikkakin on aina yhtä onnistunutta ja ihailemisen arvoista, kuten musiikki ja lyriikatkin.



Ylppäreiden alustavat tuloksetkin on selvillä, mitään suuria pettymyksiä ei tullut vaan oikeastaan kaikki aineet menivät ihan suunnitelmien mukaan 8--) Äikkä vaan jännittää karmeasti, noista sensoreista kun ei koskaan tiedä! Kuitenkin minun kohdalleni osuu joku tiukkis-sensori, joka ei tykkää esseestäni pätkääkään.

Mekkoasiakin on onneksi nyt lutviutunut paremmin kuin hyvin, saan sittenkin sen unelmieni mekon. Äiti hoputtaa, että pitäisi alkaa jo juhlia suunnittelemaan, mutta itse en jaksa vielä vouhottaa jostain kakuista ja muista tarjottavista. Nämä kaksi kuukautta menevät kyllä varmasti tosi äkkiä, että toivottavasti herään jossain välissä ja muistan esim. lähettää kutsut! Nyt kuitenkin keskityn rentoon ja laiskaan elämään. Välillä aukaisen pääsykoekirjoja rauhoittaakseni omaatuntoani, mutta pääasiassa taitaa mennä tyhjäntoimittamisessa tämä kevät.


kuva