Olen aivan ihmeellisissä romanttisuuspöpperöissä, eilen nautiskelin Tuulen viemästä ja tänään tuli katsottua Ylpeys ja ennakkoluulo, Keira Knightley Elisabeth Bennetin roolissa. Innostuin sitten vähän googlailemaan Keiraa, ja ihastuin tämän nk. rönttöstyyliin.

Myös poikaystävä Rupert Friend (joka muuten myös esiintyi Ylpeydessä ja ennakkoluulossa mr. Wickhamina) on sisäistänyt ihanan huolimattoman tyylin.


Näin jos osaisin itsekin pukeutua, ah. On varmaan taitolaji pukeutua niin, ettei näytä siltä kuin olisi kauankin pähkäillyt vaatekaapilla päällepantaviaan. Keirasta inspiroituneena aion ottaa seuraavaksi käsityökseni pitkän, boheemin kaulahuivin neulomisen.. Ja varmaan myös Keiran takia heräsi kaukainen kaipuu Lontooseen ;P
-----
Sitten toisenlaisiin aiheisiin. Koin tänään pieniä sydämentykytyksiä kun läppärini virtapiuha tai miksi sitä nyt sanotaan, se kuitenkin joka kytketään verkkovirtaan että akku latautuu, kyllähän te tiedätte, ei ottanut toimiakseen. Pienen uhkailun ja kovistelun (lue: kopistelun (lattiaa vasten)) jälkeen akku alkoi kuitenkin latautua. Huh. Inhoan kuollakseni kaikenmoisissa tietokone- jne liikkeissä asioimista, näkeehän sen tuosta akkupiuha-selityksestäkin! En minä tiedä mitään noista asioista ja saan lähinnä huvittuneita katseita osakseni jos joskus harvoin semmoiseen putiikkiin eksyn jotain asiaa puolihädissäni selittämään.
Pääsykoekirjat tulivat tänään, hui. Ja laskukin aiheutti jälleen hui-reaktioita, paree olla että pääsen ensiyrittämällä sisään kun kirjatkin maksoivat noin suolaisesti.
Np. Placebo - Twenty years